Strange Skies – Ville Räty ja Ville-Veikko Viikilä 27.3. 2013 Galleria Kapriisi, Tampere

Posted by on Feb 11, 2013 in Näyttelyt, UUTISET | No Comments
Strange Skies – Ville Räty ja Ville-Veikko Viikilä 27.3. 2013 Galleria Kapriisi, Tampere

Lehdistötiedote
Ville Räty ja Ville-Veikko Viikilä
Strange Skies 28.3.- 21.4. 2013
Avajaiset 27.3. klo 17-19
Galleria Kapriisi
Tampere

Näyttelymme “Strange skies” pohtii ihmisyyttä suhteessa maisemaan ja ympäristöön. Strange skies eli oudot taivaat viittaa vanhaan kansanperinteeseen jossa auringon laskusta ja taivaan väreistä ennustettiin tulevaa. Todellisuudessa ennustajat saivat ehkä enemmän tietoa itsestään kuin tulevaisuudesta.

Näyttely galleria Kapriisissa on toinen yhteisnäyttelymme. Ensimmäinen yhteisnäyttelymme ”Ville vs Ville” oli  Galleria B:ssä, Turussa 2008. Olemme olleet ystäviä varhaisesta nuoruudesta asti ja tiemme taiteilijuuteen on kulkenut yhdessä koettujen hetkien, yhteisten pohdintojen, debattien ja näyttelyiden kautta. Historiassa olemme jakaneet monta esteettistä ideaa ja kasvaneet omille teillemme oman taiteilijuuden tutkimisen kautta. Nyt nähtävässä näyttelyssä on kaksi maailman- ja ajankuvaa jotka käy dialogia visuaalisin ja semioottisin keinoin.

Viikilä asuu ja työskentelee Lahdessa ja Räty asuu ja työskentelee Helsingissä.

Ville Räty (1980)

Pohdin maalauksissani modernia alati kasvavaa ja rakenteilla olevaa maailmaa, urbaania maisemaa ja kansallismaisema käsitettä. Mitä maisema nykyään on ja miten se kuvaa ihmistä ja yhteiskuntaa? Taiteeni kautta olen myös tutkinut sivilisaation ilmentymiä, katutaiteen kuvallisuutta ja kirjoitetun tekstin ja merkkien visuaalista voimaa. Ihmisen luomat rautarakenteet toimivat minulle loogisen tiedon arkkityyppeinä, uuden ajan ja pragmaattisen ajattelun metaforana suhteessa tunteiden ja luonnon orgaanisuuteen. Ihmisen aivot ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana ja ovat tarkalleen samanlaiset kuin n.100 000 vuotta sitten. Ihmiskunnan tekninen kehitys on siinä mittakaavassa kuin hiekanjyvänen aavikolla. Reagoimme siis nykymaailman jatkuvasti lisääntyviin impulsseihin samoilla aivoilla kuin esi-isämme Omojoen suistossa ja se aiheuttaa ristiriitoja erityisesti tunne tasolla.
On suurta sattumaa että maailmankaikkeutemme on sellainen kuin on. Yhtä suuri sattuman oikku on myös se että olen täällä ja kerron tätä juuri sinulle. Sattumalla on suuri rooli maalauksieni prosessissa jossa hallittu järkeni ja opittu tieto keskustelee suoran ilmaisun ja tunteen voimien kanssa.

Maalaan pääasiassa akryylillä, tussilla, ja hiilillä. Käytän siveltimien ohessa paljon erilaista ekspressiivistä painantaa. Sabluunoita, laattoja ja ritilöitä, joita löydän kadulta, kaivan pahvinkeräysastioista ja roskalavoilta. Ilmaisen suoraan kankaalle. Pyrin saavuttamaan tilan, jossa en aio maalata, vaan maalaan, en yritä, vaan toimin!

Ville-Veikko Viikilä
(1980)
Teen taidetta, koska se on väyläni pois kaikesta siitä minkä koen turhaksi, väylä kohti Tarkoitusta. Maalaamiseni on suoraan sidoksissa olemassaolooni ja siihen miten koen ympäröivää maailmaa. Maalaaminen toimii minulle luonnollisena katalyyttinä, jonka avulla avaan omia sanomattomia tunnetilojani kuviksi. Maalauspohjan täyttää aluksi jokin tietty ympäristö, miljöö. Tätä seuraa nyrjähtäneen elokuvan käsikirjoituksen hahmottaminen. Kuva alkaa hiljalleen täyttymään erilaisista hahmoista ja esineistä. Nämä ympäristöt, maisemat, talot, puutarhat ja hahmot, saavat alkunsa olemassa olevista kuvista. Ne voivat tulla yhtä hyvin taidehistorian piiristä tai populaarisesta kuvamateriaalista. Käytän kuvia eräänlaisina vapaasti muovattavina rakennuspalikoina, joista muodostuu aivan uusia kokonaisuuksia, kun ne yhdistää toiseen kontekstiin. Tunnen maalauksen olevan valmis, kun siinä vallitsee jännite mikä aiheuttaa ”Mitä helvettiä ?! ” tunteen.

Ville-Veikko Viikilä: Hyvän ilman lintu


Ville-Veikko Viikilä: Näyttely


Ville Räty: Structural analogies


Ville Räty: At the falls